Puoli vuotta, Vuosi ja kaksi vuotta....

Otsikko viittaa tietenkin siihen, kuinka kauan on kulunut Moomin, Napin ja Mikon poisnukkumisesta... Tämä postaus on nyt omistettu kokonaan niille, kerron unesta, jonka näin pari yötä sitten...

---------------------------------------------------------------------

Kävelin satulahuoneeseen pitkin askelin. Katsahdin listaa, ja siinä luki Vilma - Lissu. Lähdin kävelemään Lissun karsinalle, ja ovella näin oudon näyn; karsinassa seisoi Mikko, ilmielävänä, ja aina yhtä suloisena. Tempaisin karsinan oven auki, ja astuin karsinaan laittaen  kädet tiukasti Mikon kaulan ympärille. Poskeani pitkin valui muutama kyynel. Ajattelin kaiken olevan harhaa; Eihän Mikko mitenkään voinut olla siinä. Seisoin kädet sen kaulalla viisi minuuttia. Sitten vasta havahduin todellisuuteen. Minulla olisi kiire saada "Lissu" laitettua. Harjasin Mikon nopeasti, koska en keksinyt missä muuallakaan Lissu voisi olla. Sitten heitin satulan selkään ja suitset päähän.

Maneesissa selkään noustessani olin aivan täpinöissäni. Mutta; kun menin katsomaan peilistä ovatko jalustimet saman mittaiset, allani olikin Lissu eikä Mikko. Ajattelin siis kuvitelleeni kaiken. Kuitenkin, tunnin jälkeen, näin kaukaisuuteen katoavan, pienen, pippurisen ja ihanan suokkiruunan.

Uneni jatkui vielä tuosta, mutta sitten olinkin yht äkkiä kotona. 

Laitoin valjaat koiralleni, ja lähdin kävelemään ovesta ulos. Käännyin metsään, ja päästin koiran irti. Hymyilin hiljaa itsekseni, ja istahdin kannolle. Edessäni näkyi pelto, jolla usein lenkitimme koiriamme. Suljin silmät, ja kuuntelin kännykällä musiikkia. Biisi, joka minulla soi sillä hetkellä, taisi olla Jenni Jaakkolan Minä ja Siipeni mun. Tunsin olkapäälläni kosketuksen, ja avasin silmäni. En kuitenkaan nähnyt mitään tai ketään. Huusin koiraani, joka juoksikin iloisena luokseni. Annoin sen mennä takaisin juoksemaan. Sitten kuulin kovaa töminää takaani, ja käännähdin ympäri. Edessäni seisoi kolme hevosta.

Tunnistin kaikki heti. Juoksin halaamaan Nappia. Nappi katsoi suloisesti silmiin, ja hirnahti. Moomi oli kiltti, enkä pelännyt sitä yhtään, vaikka aiemmin en uskaltanut kunnolla hoitaa sitä. Silti rakastuin siihen. Ja Mikko. Se seisoi hieman taaempana, ja katsoi minua kuin sanoen; "Meillä on kaikki hyvin, halusin vain että tiedät sen". Halasin kaikkia kolmea pitkään, suukotin niiden samettisia turpia,  ja hymyilin. Poskiani pitkin valuivat kyyneleet. Ne olivat hämmästyksensekaisia ikävän kyyneleitä. Sitten Mikko kääntyi ympäri, kuin pyytäen muita seuraamaan. Jäin lamaantuneena seisomaan paikalleni, ja huusin; "Mä lupaan kertoa, että ootte kunnossa"!. Sitten kaikki kolme katosivat metsän pimeyteen. 

Sitten kuulin jostain äänen. Se oli herätyskelloni. Tajusin, että kaikki oli ollut unta. Silti tunsin, että Mikolla, Moomilla ja Napilla on kaikki hyvin tuolla jossain.