Olin viime perjantaina korvaustunnilla, ja listassa luki yllätyksekseni Vilma-Välkky. Kun laittelin poikaa kuntoon, se oli oikea herra päivänsäde taas... Korvat luimussa ja "jos katse voisi tappaa"-ilme päällä. Ei se kuitenkaan mitään tehnyt, kun vaan jatkoi laittamista. Satulan laittohan oli taas se kamalin vaihe, mutta siitäkin selvittiin. Sitten vaan kun kaikki oli valmiita, niin lähdettiin kentälle.
Alkukäynneissä Välkky oli tosi hidas, eikä oikein liikkunu mihinkään. Mutta kun otettiin ohjat käteen, aloin työstää käyntiä, ja se muuttui paremmaksi. Verkattiin itsenäisesti, ja herättelin Välkkyä aika paljon. Alussa isoin ongelma oli pysähdykset. Välkky kyllä pysähtyi ihan niinkuin pitikin, mutta se paikallaan seisominen olikin sitten ylitsepääsemättömän vaikee juttu.
"Tää seisominen on ihan tyhmää, eiks me voitais mennä jo?!"
Verkkailun jälkeen otettiin pari väistöä molempiin suuntiin pituushalkaisijalla. Käännettiin ponipuolen päädystä pituushalkaisijalle, ja suunnilleen puolesta välistä alettiin väistämään. Alussa Välkky vaan suurimmaks osaks valu väistön läpi, eikä ottanu takaosaa mukaan, mut tuli sieltä muutamia ihan hyviäki askeleita.
Kaikki tuli ensin "valvovan silmän alla" parit väistöt pituushalkaisijalla, jonka jälkeen jatkettiin itsenäisesti. Itsenäisissä väistöissä päätin yrittää saada Välkyn kunnolla kuulolle, ja muutamien yritysten jälkeen tuli hetkittäin tosi hyviä askeleita, muutamien neuvojen jälkeen. Hyvien pätkien jälkeen päätin pitää tauon väistöistä, ja otin vähän laukkaa, siirtymisiä yms.
Tunnin loppuun otin vielä parit väistöt, ja sitten verkkailin itsenäisesti loppuverkan. Lopussa Välkky oli oikeastaan aika hyvän tuntunen, eikä se painanut ohjalle kamalasti.
