Puoli vuotta, Vuosi ja kaksi vuotta....

Otsikko viittaa tietenkin siihen, kuinka kauan on kulunut Moomin, Napin ja Mikon poisnukkumisesta... Tämä postaus on nyt omistettu kokonaan niille, kerron unesta, jonka näin pari yötä sitten...

---------------------------------------------------------------------

Kävelin satulahuoneeseen pitkin askelin. Katsahdin listaa, ja siinä luki Vilma - Lissu. Lähdin kävelemään Lissun karsinalle, ja ovella näin oudon näyn; karsinassa seisoi Mikko, ilmielävänä, ja aina yhtä suloisena. Tempaisin karsinan oven auki, ja astuin karsinaan laittaen  kädet tiukasti Mikon kaulan ympärille. Poskeani pitkin valui muutama kyynel. Ajattelin kaiken olevan harhaa; Eihän Mikko mitenkään voinut olla siinä. Seisoin kädet sen kaulalla viisi minuuttia. Sitten vasta havahduin todellisuuteen. Minulla olisi kiire saada "Lissu" laitettua. Harjasin Mikon nopeasti, koska en keksinyt missä muuallakaan Lissu voisi olla. Sitten heitin satulan selkään ja suitset päähän.

Maneesissa selkään noustessani olin aivan täpinöissäni. Mutta; kun menin katsomaan peilistä ovatko jalustimet saman mittaiset, allani olikin Lissu eikä Mikko. Ajattelin siis kuvitelleeni kaiken. Kuitenkin, tunnin jälkeen, näin kaukaisuuteen katoavan, pienen, pippurisen ja ihanan suokkiruunan.

Uneni jatkui vielä tuosta, mutta sitten olinkin yht äkkiä kotona. 

Laitoin valjaat koiralleni, ja lähdin kävelemään ovesta ulos. Käännyin metsään, ja päästin koiran irti. Hymyilin hiljaa itsekseni, ja istahdin kannolle. Edessäni näkyi pelto, jolla usein lenkitimme koiriamme. Suljin silmät, ja kuuntelin kännykällä musiikkia. Biisi, joka minulla soi sillä hetkellä, taisi olla Jenni Jaakkolan Minä ja Siipeni mun. Tunsin olkapäälläni kosketuksen, ja avasin silmäni. En kuitenkaan nähnyt mitään tai ketään. Huusin koiraani, joka juoksikin iloisena luokseni. Annoin sen mennä takaisin juoksemaan. Sitten kuulin kovaa töminää takaani, ja käännähdin ympäri. Edessäni seisoi kolme hevosta.

Tunnistin kaikki heti. Juoksin halaamaan Nappia. Nappi katsoi suloisesti silmiin, ja hirnahti. Moomi oli kiltti, enkä pelännyt sitä yhtään, vaikka aiemmin en uskaltanut kunnolla hoitaa sitä. Silti rakastuin siihen. Ja Mikko. Se seisoi hieman taaempana, ja katsoi minua kuin sanoen; "Meillä on kaikki hyvin, halusin vain että tiedät sen". Halasin kaikkia kolmea pitkään, suukotin niiden samettisia turpia,  ja hymyilin. Poskiani pitkin valuivat kyyneleet. Ne olivat hämmästyksensekaisia ikävän kyyneleitä. Sitten Mikko kääntyi ympäri, kuin pyytäen muita seuraamaan. Jäin lamaantuneena seisomaan paikalleni, ja huusin; "Mä lupaan kertoa, että ootte kunnossa"!. Sitten kaikki kolme katosivat metsän pimeyteen. 

Sitten kuulin jostain äänen. Se oli herätyskelloni. Tajusin, että kaikki oli ollut unta. Silti tunsin, että Mikolla, Moomilla ja Napilla on kaikki hyvin tuolla jossain. 

Hiihtolomakuulumiset :)

Moi!

Loma on mennyt ainakin mun osalta tosi kivasti, oon ollut ihan vaan kotona ja katellu olympialaisia. Koetin alkuviikosta väsätä bannereita, mutta en oikein onnistunut - koska yritin tehdä ihan vaan suunnittelematta... Tänään kuitenkin ajattelin oikeasti keskittyä, ja vaihtaa sen bannerin.

Mira oli meillä eilen, ja mentiin sitten ottamaan mulle kuvaa instagramiin, leivottiin, ja tehtiin Miralle banneri. Oli tosi hauskaa, ja kuvat saakin nyt puhua puolestaan :D

Huomenna on minulla taas tunti, siskoni lähtee kaverinsa synttäreille, joten menen yksin tallille. Jännittää tietää, kenellä menen, haluaisin mennä Antonilla tai Dubbella, toisaalta mulla on jo vähän ikävä Trollen selkään.... :D  Näkyillään siis varmaankin sunnuntaina tallipostauksen merkeissä :)

Superhepo

Alunperin minun piti mennä Lotoksella, mutta päätettiinkin sitten vaihtaa Miran kanssa, ja sainkin mennä Dubbella pitkästä aikaa! 

Tallilla menin suoraan laittamaan Dubbea kuntoon, ja se olikin ihan kiltisti, mutta laitoin kuitenkin narun kaulalle, jolloin se ei pyörinyt niin paljoa. Dubbe olikin paljon pienempi kuin muistin, johtui ehkä siitä, että menin viimeeksi herralla marraskuussa 2012. Satulan sain selkään, vaikka luimimiselta ei vältytty. Suitset meni ongelmitta, vaikka alussa oli havaittavissa pientä kirahvileikkiä...

Maneesissa kiipesin selkään, ja säädin jalustimet. Sitten vaan uralle kävelemään. Koetin heti alussa saada Dubbea kävelemään reippaasti, koska se oli melkoinen tahmatassu... Alettiin ratsastamaan kulmia, jotka onnistui hyvin, kunhan sain ulkopohkeen hyvin läpi. Dubbe oli jo paljon reippaampi, ja joutui jopa pidättämään... 

Seuraavaksi alettiin ravailemaan ja tekemään ympyröitä. Taivuttelin Dubbea molemmissa suunnissa, ja se alkoi yllättävän hyvin käyttämään selkäänsä! Ravailun jälkeen otettiin lyhyet välikäynnit, ja aloitettiin seuraava tehtävä, jota jatkettiinkin melkein koko tunti. Lyhyiden sivujen alkuihin voltit, joihin lisättiin sitten hetken kuluttua laukannostot. Mentiin ensin siis ihan vaan käynnissä, ja Dubbe aloitti taas tahmatassuilun. Pieni muistutus raipalla, ja se oli siinä. 

Kun voltteihin lisättiin laukannostot, täytyi ruveta tekemään puolipidätteitä vähän enemmin. Nostot onnistui koko ajan hyvin, lukuunottamatta yhtä, jolloin töppäsin itse, ja unohdin valmistella noston kunnolla. Laukassa joutui aika paljon pyytämään eteen, mutta loppua kohden laukka alkoi pyöriä tosi kivasti. 

Kun lopeteltiin tuota volttitehtävää, loppuhetkillä Dubbe oli tosi kivan tuntunen. Sen jälkeen vaan verkkailtiin loppuverkat, joissa Dubbe alkoi olemaan ihan superhyvän tuntunen! Oon niin ylpee siitä, että sain Dubben kuulolle, vaikka en tunnin alussa muistanutkaan yhtään millainen se on ratsastaa... Laitan tähän vielä kuvan loppuraveista, joissa Dubbe oli superhyvä!

Dubbe ei jatkanut, joten vein sen karsinaan. Harjasin sen oikein kunnolla, ja sille oli selvästi tullut kuuma, huomasi, että se oli tehnyt töitä. Yritettiin sitten vielä lopuksi saada otettua hyvää yhteiskuvaa, mutta herraa ei sitten huvittanutkaan poseerata... 

Tunnista jäi tosi hyvä fiilis, ja toivonkin, että ensi viikolla saisin taas Dubben ♥

Olipas kunnon "rääkkitunti"

Maanantaina tallille mennessä yritin arvailla kenellä menisin. Yksikään arvauksista ei osunut oikeaan, sillä listassa luki Vilma-BB! Olihan se ihan kiva yllätys, vaikka sillä meninkin silloin jo kerran aiemminkin tänä vuonna.  BB ei ollut tunnilla, joten nappasin harjakorin mukaan, ja lähdin karsinalle. 

Heti alussa huomasin, että BB oli taas melkoinen hapannaama, sillä jo pelkkä riimun laitto aiheutti neidissä luimimista ja hampaiden vilauttelua. Sain kuitenkin harjattua, ja sitten vaan suojat jalkaan. Satulan laitossa pyysinkin sitten Nellaa auttamaan, sillä BB pisti korvat luimuun jo satulan nähtyään... Satulan laitoin jälkeen suitset menikin sitten helposti päähän. 

Maneesissa sitten vaan selkään, jalkkareiden säätö ja uralle. Yritin heti alussa saada Pepsin reippaaksi, ja takajalat alle. Alettiinkin pian jo ravailemaan, ja (ihme kyllä) BB oli aivan erilainen kun oletin! Se kuunteli pidätteitä, mutta liikkui kuitenkin eteen kun pyysi. Sellainen se ei ole ikinä minulla ollut, ja ekaa kertaa tuntui koko tunnin ajan, että määräysvalta on oikeasti minulla eikä ponilla! 

Melko pian aloitettiinkin sitten tulemaan muutaman kerran kolmikaarista, ja sitten taas ravailtiin. Kolmikaariset onnistui tosi hyvin , sitten kun sain BB'n menemään oikeasti suoraan kaarteiden välissä. Sitten vaan suunnan vaihto, ja toiseenkin suuntaan ravailua ja kolmikaarista. Sitten vaan välikäynnit, ja jakauduttiin kahdelle pääty-ympyrälle. 

Alettiin ensin ravailemaan ympyrällä, ja sitten nostamaan laukkaa. BB kuunteli tosi hyvin, ja odotti oikeasti lupaa lähteä laukkaamaan. Laukattiin molempiin suuntiin, ja sitten välikäynnit. Taidettiin sitten taas mennä kolmikaarista muutaman kerran harjoitusravissa, ja se ravi oli oikeasti aika kamalaa istua... Mentiin vielä semmosta volttitehtävää, joka onnistui ihan suht hyvin, kunhan muistin aloittaa ja lopettaa oikeassa kohdassa.

Anteeksi laatu....

Sitten vaan enää loppukäynnit, ja täytyy sanoa, että tolla tunnilla tuli oikeasti kuuma! Mietin vain itsekseni, että mikähän muhun on mennyt, kun mun päässä on napsahtanut vissiin joku nappula On-asentoon! Oon vihdoin alkanut ratsastamaan kunnolla ja tosissani :) 

BB jatkoi seuraavalle tunnille, joten autoin ratsastajan selkään, ja lähdin talliin. 

Sitten tiedotusasia :D

Tein tänään lifestyleblogin, joten jos on intoa liittyä lukijaksi, niin osoite on vilmaslifestyleblog.blogspot.com

ÄLKÄÄ SÄIKÄHTÄKÖ, tämä blogi ei poistu mihinkään, mutta kaikki lifestylejutut ym. tulee toiseen blogiin :)

Pienet onnistumiset on tärkeimpiä :)

Moi!

Eilinen tunti oli alussa varmaan kamalaa katsottavaa, mutta lopussa tuli pitkästä aikaa onnistumisen tunne!

Olin tallilla hyvissä ajoin, ja listassa luki Vilma-Elmo. Alussa oisin halunnu vaihtaa jonkun kanssa, mutta päätin kuitenkin mennä lohikäärmeellä. Elmeri oli tunnilla jo, joten juttelin kavereiden kanssa tallissa, ja lähdin sitten kuvaamaan ensimmäistä tuntia. 

Kun eka tunti loppui, hain Elmon, ja nousin kyytiin. Jalkkareita piti pidentää aika paljon :D Sitten kuitenkin uralle kävelemään. Yritin jo vapain ohjin mennessä saada Elmon reippaaksi, ettei se vaan löntystä. Kun ohjat kerättiin käteen, aloin muistuttelemaan, että herralla on myös ne takajalat, joita pitää käyttää. 

Alettiin ensin menemään ympyröitä käynnissä ja ravissa. Taivuttelin ympyröillä molempiin suuntiin, ja Elmo ei oikein kuunnellut ja oli muutenkin vähän kova suusta. Alkuverkkojen jälkeen alettiin harjoitella kolmikaarista, ja mentiin ensin käynnissä. Alussa oli vähän vaikeuksia saada keskimmäisestä kaaresta tarpeeksi iso, mutta toistoilla sekin onnistui. Mentiin kolmikaarista molempiin suuntiin käynnissä ja ravissa.

Pian lisättiinkin kiemuran viimeiseen kaarteeseen laukannosto. Nostot onnistui alusta asti hyvin, ja Elmo oli tosi hyvin kuulolla. Laukkojen aikana tuli muutamia "kiihdytysongelmia", mutta kun muisti heti pidättää, laukkakin alkoi pyöriä tosi kivasti!

Laukkojen jälkeen tolle hevoselle vaan tapahtu jotain. Se kuunteli ihan upeesti, ja alko hakee pyöreempää muotoo. Sitä ei kovin usein minulle tapahdu, ja tunnista jäi niin upea fiilis, ettei sitä voi sanoin kuvailla! Kun vertaa tätä kertaa, ja n. kuukauden takaista tuntia, jolloin menin Elmolla, ero on valtava! Oon niin ylpeä poitsusta, ja jotenkin itekkin yllättynyt. 

Upea poika ♥ ♥ ♥

Huomenna minulla onkin sitten taas korvaustunti, ja siitä tulee postaus. Lomapostauksen toinen osa tulee luultavasti sen jälkeen :)