Olin siis auttamassa kaveriani hänen koiransa, Connorin, etsinnöissä. Olimme Netan kanssa etsineet jo melkein tunnin, eikä kukaan ollut nähnyt koiraa. Netta oli jo varma siitä, että Connor ei löytyisi hengissä. Sitten kuitenkin hetken kuluttua, Netan puhelin soi. Netta aatteli aluksi, että se on varmaan joku kaveri joka halus tietää Connorista. Se olikin Netan äiti, joka sanoi, että joku 8-vuotias poika oli löytänyt Connorin, ja koira oli täysin kunnossa. Siinä vaiheessa oli vaikea kuvailla tunteita. Kun joku, jota rakastaa paljon, on kateissa, ja löytyy, on ilo sanoinkuvaamaton. Connor on 1v koira, joka oli ollut ulkone 5,5tuntia!! Pakkasessa! Onneksi tämä poika löysi koiran, ja uskalsi viedä sen kotiinsa vaikka pelkäsikin koiria hiukan. Muuten... Noh, tiedätte kyllä.
Kun menimme hakemaan Connoria, puhuimme autossa kaikesta mahdollisesta. Connor oli siis sen sankaripojan luona. Saavuimme perille, ja Connor tuli heti häntä heiluen luokse. Siinä vaiheessa sekä minä, että Netta itkimme ilosta! Connor kävi syliini makaamaan, laittoi päänsä Netan polvelle, ja nukahti. Kun lähdimme pois sieltä, Netan isä vei minut paikkaan, josta isäni haki minut.
ONNELLISET LOPUT ON IHANIA!!! ♥♥♥♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti